6 kk leikkauksesta

Keskiviikkona tulee täyteen jo 6 kk uusien rintojen kanssa, on aika mennyt nopeasti! Hirveästi ei ole mikään muuttunut viime kerrasta. Minullahan paraneminen meni muutenkin todella hyvin. Rinnat ei mielestäni ole hirveästi enää muuttuneet pariin kuukauteen, joten nyt voisi uskaltaa jo sanoa, että tuommoisethan nuo ovat. 6 kuukaduen kunniaksi pyysin miestä ottamaan kuvat ihan kameralla. Nuo kännykällä otetut kuvat, jotenkin vääristää rintojen kokoa mielestäni ja ne näyttävät erilaisilta kuin oikeasti. Nyt on siis kuvia, jotka näyttää mielestäni olevan lähimpänä totuutta :)

Kävin viime viikolla ostamassa ihan kunnon rintaliivit funky ladysta. Olen käyttäny vähän halvempia "odotusajan". En ole halunnut laittaa 100 euroa vain välivaiheen liiveihin, mutta nyt koin, että on jo aika ostaa kunnolliset liivit. Harmikseni kokoni on edelleen sellainen, ettei mistään normi kaupasta löydy sopivia liivejä. Saan siis edelleen ostaa liivini funky ladysta tai lumingeriesta. Molempia voin tosin suositella noin muutenkin. 

Kokoni on nyt merkistä ja mallista hieman riippuen 65F/G EU kokona, UK kokona 65F/FF. Joo, se siitä C kupista, josta puhuttiin. Tosin kun tänään katsoin rintojani ja mieheni otti niistä puolen vuoden kuvat, on ne minusta paljon pienemmän näköiset. Eivät ne näytä mielestäni F tai G kupin kokoisilta, mutta sen kokoiset ne vaan on. Toki tuo minun rinnanympärykseni teke sen, että kuppikoko kasvaa suureksi. Sama kokohan olisi esim. 70E ja 75D, joten jos olisin "leveämpi" olisi tuo kuppikoko pienempi myös :)

Arpiteippiä käytin todella kauan. Itseasiassa ala-arvissa käytän edelleen, koska vasemmassa rinnassa on merkkejä, että se meinaa lähteä suurentumaan. Joten odotan, että arpi on "kypsynyt". Arpihan ei enää muutu kun se on muuttunut valkoiseksi. Nännipihassa ja yläsaumassa ne kypsyivät nopeammin. Tosin niitäkin teippasin vielä muutama viikko sitten. Teippasin siis n. 5 kk koko rintoja ja nyt enää alasaumoja, koska ne ovat vielä punaiset. Ei niitä varmaan olisi tarvinnut noin kauaa teippailla, mutta halusin varmistaa, että eivät lähde liikakasvamaan ja odotin, että ovat kypsyneet ennen kun jätin pois. Varsinkin kun minulla on näköjään hieman taipumusta tuohon arven liikakasvuun.

Nännin ympäriltä arpia ei enää edes näe, ovat todella siistit. Ylöspäin menevä sauma on jo valkoinen, mutta hieman on punaisuuttaa jäljellä. Alasaumat ovat vielä hieman punaiset, mutta niissäkin on jo hieman valkoista. Vasen rinta on edelleen hintsun verran isompi, mutta ei se menoa haittaa. Samoin vasemman rinnan nänni on 0,5x0,5 cm suurempi, jonka kyllä huomaa. Molemmissa nänneissä on tunto tallella, vähän liiaksikin.

Mitään kipuja jne. ei ole ollut. Olen voinut elää täyspäiväistä elämää uusien rintojen kanssa. Voin myös sanoa, että olen tyytyväinen näihin rintoihin tällä hetkellä. Koen, että ne ne ovat nyt sellaiset millaiset 28-vuotiaalla naisella, joka ei ole synnytttänyt pitäisikin olla. Toivon, että arvet vielä vaalenee ja niin ne varmasti tekevätkin. Vastahan on kulunut puoli vuotta! Ja sitten niitä kuvia, mitäs mieltä olette? :)

Edestä

Sivu näkymää, näkyy hyvin, että eivät kyllä roiku yhtään ;)

Toinen sivu

Vasen rinta alta

Oikea rinta alta

2 kk leikkauksesta

Hei vaan kaikille taas. Päätin nyt kahden kuukauden rajapyykillä tulla kertomaan kuulumisia. Rinnoissahan ei enää juurikaan mitään muutoksia ole tapahtunut, joten viikottainen postailu ei enää tunnu luontevalta. 

Olen palannut töihin ja mitään ongelmia ei edelleenkään ole ollut. Ei ole tullut aukileita tai kipua. Olen siis ihan täysin normaalia elämää elänyt nyt. Minun komplikaatioksi taisi siis jäädä "vain" se hematooma! *koputtaa puuta*

Vasen rinta on edelleen isompi. Mielestäni se on sulanu hieman kyllä, mutta selkeästi se isompi on. Elättelen vieläkin toivieita, että se itsestään vielä pienentyisi. Oikea rinta on edelleen ihana ja juuri sellainen minkälaisen haluaisinkin. Rinnat tosin ovat jo nyt valahtaneet luonnollisemmiksi. Olisin mielellään pitäny ne gravitaatiota vastustavat, mutta eipä sille voi mitään :D Edelleenkään ne ei tosin roiku. Otin sivukuviakin, mistä näkyy, että terhakat ovat!

Olen nyt pari kertaa viikossa hieronut rintoja. Toivon, että se auttaisi vasenta rintaa sulattamaan sen möykyn mikä siellä vieläkin tuntuu. Hieronta kuulema estään myös kiinikkeiden jne.  syntymistä, joten hyötyä siitä joka tapauksessa on. Vasemmassa rinnassa on edelleen tunto, oikeassa nännissä ei. Oikean nänni tosin kyllä vetäytyy kylmässä, että toivoa siitäkin voi elätellä. 

Olen nyt jälkkikontrollin jälkeen alkanut rintoja teippaamaan mepiform silikoni teipillä. Vielä en ole arvissa huomannut muutosta. Nännit on tosi siisti jo nyt, niistä ei edes huomaa, että olisi leikelty. Pysty- ja alaviillot ovat siistit, mutta punoittavat. Ne ei kuitenkaan ole koholla tai levinneet vaan hyvin siistit. Uskon, että ajan kanssa vaalenevat nätiksi.

Sitten niitä kuvia, olkaa hyvät!

Rinnan alle tulevassa varjossa näkyy hienosti kokoero!

Sivusta oikea rinta edessä

Sivusta vasen rinta edessä

Oikea rinta sivusta

Vasen rinta sivusta

Jälkitarkastus

Olin tänään jäkitarkastuksessa Jorvin sairaalaasa. Leikkauksesta on siis 4 viikkoa ja 4 päivää tänään. Tarkastuksen teki ilokseni sama kirurgi, joka minut leikkasi. Rinnat näyttivät erittäin hyviltä kuulema ja haavat ovat parantuneet hienosti. Nyt saa omien tuntemusten mukaan käyttää kaarituellisia rintaliivejä. 

Vasen rinta on edelleen noin kuppikoon isompi. Sovittiin kirurgin kanssa, että saan vuoden päästä ottaa yhteyttä jos rinta ei ole kutistunut ja jos kokoero vaikuttaa rintaliivien ostoon. Voidaan sitten tehdä rasvaimu rintaan. Vasen rinta on edelleen hieman kova, joten kirurgi mietti samaa kuin minäkin, että se vielä sitä kutistuu. Toivon mukaan vasen siis vielä pienenee, toivoa on!

Kirurgi suositteli myös rinnan alapoimuun arpia hoitavaa ainetta, ne kuulema venyvät helpoimmin. Itse ajattelin kyllä käyttää koko arpien alueelle. Kun ne kerta teippaa niin teippaa samalla sitten koko rinnan samalla. Otettiin myös valokuvat vielä tämän hetkisestä tilanteesta kaikista mahdollisista kulmista, sillä valokuvaaja miehellä on varmaan kiva duuni! :D

Haavat ovat pysyneet toistaiseksi kiinni *koputtaa puuta* ja arvet ovat todella siistit edelleen. Toivon mukaan mitään ongelmia ei tulekkaan. Minulla eritti vielä viikko sitten vasemman rinnan risteyskohdasta muutamia tippoja noin nuppineulanpään kokoiselle alueelle, pidin siinä sitten sidetaitosta. Nyt ei ole enää kahteen päivään tullut sieltä mitään, onneksi! Vähän jännitti aukeaako se ihan kunnolla ja tuleeko minullekin niitä kuuluisia aukileita.  

Muutamia tikkejä on pukannut nännin alueelta ja pystyarvesta pintaan. Olen niitä sitten leikannut mahdollisimman lyhyeksi pinsettien ja saksien avulla. Sulavat tikit ei siis sula ns. ilmassa, vaan niiden pitää olla ihon sisällä. Tämän vuoksi kannattaa yrittää nyppästä ne joko irti tai leikata mahdollisimman lyhyeksi. Ne sitten menee takaisin sisään ja sulaa.

Olen nyt alkanut jo kantamaan kauppakasseja ja tekemään kaikkea muutakin normaalia. Olen käynyt juoksemassa ja ratsastamassa. Ostin itselleni super tukevat sporttiliivit, jotka ei päästä rintoja liikkumaan yhtään. Rinnat ei ole lainkaan kipeät tai arat enää, ei ole vielä tullut eteen mitään, mitä en olisi voinut tehä.  Tai no, en ole kokeillut olla vatsalteen vielä, sitä tuskin voisin tehdä.

Mikä parasta, myös migreenini ovat vähentyneet. Yleensä minulla on 7-15 migreenikohtausta kuukaudesa, kesäkuussa on ollut vain 3 tähän mennessä! Migreeniä sairastaville voin siis myös suositella, varsinkin jos migreeni lähtee ns. niskan alueelta ja niska/hartiseutu jumiutuu siitä migreenistä. Tosin olen ollut nyt myös 5 viikkoa lomalla, joten sekin varmasti auttanee asiaa kun ei ole stressiä. Pitää katsoa pysyykö tulos myös töihin palattua!

Viikko 3

Kolme viikkoa leikkausesta jo! Tuntuu, että vastahan se tehtiin. Palautumien on sujunut hyvin edelleen. Jouduin eilen jo vaihtaamaan teipit kun microporet alkoivat irtoamaan itsestään. Huomasin myös, että teippien kohdalta iho punoitti melko paljon. Minua on nyt myös kutittanut paljon arpien alueelta. Mietin ensin, että arpia kutittaa kun ne paranee, mutta nyt olen sitä miltä, että teipit on kutittanu.

Vaihdoin eilen teipeiksi mepitacit ja kutitus loppui. Ne on kalliimmat silikonitepit, mutta paremmat. Näistä ei ensinäkään jää ällöttävää teipin jäämää iholle vaan ne lähtee irti nätisti ja ne myös kiinnittyy takaisin hyvin. Esim. suihkun ajaksi voi ottaa ne pois ja laittaa takaisin. Vaikka nämä ovat silikonia, ei näissä ole sitä arpia hoitavaa ainetta eli voi käyttää jo nyt. Suosittelen erityisesti herkkäihoisille mepitacia jos alkaa microporet ärsyttämään. Käytän näitä nyt vielä jälkitarkastukseen asti, joka on ensi viikon perjantaina ja vaihdan sitten siihen arpia hoitavaan teippiin.

Sairasloma loppuu nyt sunnuntaina ja olisin kyllä valmis menemään jo töihin, vointi on hyvä. Minulla tosin alkaa ensi viikon maanantaina kahden viikon kesaäloma, joten saan lomailla vielä hetken aikaa :) Eipä tuo haittaa!

Mites ne rinnat sitten? Rinnat voi hyvin, välillä ulkosyrjiä särkee, mutta muuten ovat kivuttomat olleet. Olen nyt alkanut pikku hiljaa jo tekemään kaikkea normaalia. Olen jo kevyitä kauppakassejakin kantanut eikä mitään ole tapahtunut. Pikku hiljaa normaaliin elämään siis.

Vasen on edelleen isompi, mikä hieman huolestuttaa. Oikean rinnan kokoon olen erittäin tyytyväinen ja jos vasen saadaan samankokoiseksi niin kaikki olisi hyvin. Ei nämä kyllä C kuppia ole nähnytkään. Lumingerien laskurin mukaan olen nyt kokoa 70G/F, että sillä lailla. Toivon siis, että vähän kutistuisivat vielä. Voihan olla, että vähän on vielä turvotusta, joka toivon mukaan laskee.

Kävin eilen vähän hypistelemässä rintaliivejä samalla kun kävimme ruokakaupoilla Citymarketissa. Mukaan lähti yhdet 75D koon rintaliivit, jotka maksoi huimat 7 euroa! Kuva alla. Olen vielä vähän turvoksissa selkeästi, normaalisti käytän 65-70 rinnanympäryksen liivejä. Tulevaisuudessa käytän mitä luultavammin sitten 70E tai 65F kuppikokoa. Se siitä C kupista siis. Jännä, että tämän hetkinen rinnanympärykseni on "vain" 6 cm pienempi kuin ennen leikkausta :D Nyt ovat vain pystymmässä! 

Sen minkä kaupassa muuten huomasin on, että tulevaisuudessakin saan näköjään käyttää liiviliikkeiden palveluita. Kun turvotus laskee, olen tosiaan varmasti kokoa 65-70 rinnanympärykseltäni. Kaupoissa huomasin, että suurin osa liiveistä lähtee koosta 75! Eihän siellä sitten edelleenkän ole minulle kokoja :') Taitaa Lumingerie edelleen pysyä minun liiviliikkeenäni.

Tässä vielä kolmen viikon kuvia. Tuossa etukuvassa nyt näkee erittäin hyvin vasemman rinnan kokoeron, kuvassa siis oikealla. Toivottavasti vasen kutistuisi itsestään. Olen yrittänyt hieroa rintojani, että saisin mahdollisen turvotuksen liikkeelle.

Edestä, kokoeron huomaa hyvin!

75D ^__^

 

Teippien vaihto

Nyt on viikko kulunut ja oli teippien vaihdon aika. Teipit oli vielä hyvin kiinni, mutta mitään traumoja ei vaihdosta jäänyt. Vähän kirpaisi kun arpien kohdalta otti pois. Haavat on hienosti kiinni ja erittäin siistit, laitan taas kuvia tuonne alle. Ala-arpi jää kivasti piiloon kun rinta laskeutuu. 

Oli muuten hassua olla ekaa kertaa täysin ilman mitään tukea. Tavallaan pelkäsin, että kohta ne haavat aukeaa ja rinnat tippuu :D Oli jotenkin orpo olo ilman teippejä! Kauaa en keikkunutkaan ilman vaan laitoin suoraan uudet microporet päälle. Iho toistaiseksi sietää tuota microporea, joten sitä käytän edelleen.
 
Muuten rinnat voivat hyvin. Kipuja ei ole ollut melkein lainkaan, välillä saattaa jotain pientä tuntemusta tulla johonkin. Olen tehnyt kaikkea normaaliin elämään liittyvää paitsi kantanut raskaita asioita, sen jätän vielä miehelle.
 
Rinnat on edelleen eri kokoiset. Huomasin tosin, että oikea rintani on todella pehmeä ja vasen taas melko kova. Mietin josko vasemmassa olisi vähän jotain hematoomaa tms. Toivon mukaan ne sulaa aikanaan ja rinnat olisi samankokoiset. Valitettavasti rinnat on selkeästi jo nyt hieman luonnollisemman näköiset ja laskeutuneet hieman evätkä uhmaa enää painovoimaa. Voi kun ne olisi pysynyt sellaisena, mutta ei voi mitään. On ne edelleen mielestäni ihanat kunhan vasen vielä pienenisi.

Tässä taas kuvia. Valitettavasti kuvat on ihan kännykällä otettuja, joten kuvakulmat ei parhaita. Ensi viikolla pyydä miestä ottamaan järkkärillä kunnon kuvat. Etukuvissa näyttää siltä, että nuo roikkuisi hirmuisesti, mutta ei ne kyllä roiku yhtää edelleenkän, kuvakulma vaan huijaa :) Arvet tosiaan on todella siisti ottaen huomioon, että leikkauksesta vain 2,5 viikkoa. Nänneissä on vielä vähän rupea. Pystyarvet ovat todella siistit.

Luonnonvalossa otettu kuva

Tässä huomaa hyvin tuon kokoeron

Vasemman nännin arpi ja pystyarpi

Oikean nännin arpi ja pystyarpi

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Nyt on kulunut tasan kaksi viikkoa ensimmäisestä leikkauksesta. Oikeastaan aika hassua sanoa, että elämä tällä hetkellä on suht normaalia. Rintoja ei särje tai jomota ja pystyn tekemään ihan normaaleita asioita jo. Olen jopa vahingossa ottanut pari juoksuaskelta kun meinasin myöhästyä junasta. Vasta myöhemmin tajusin, että eihän vielä saisi juosta. Noh, ajattelin, että keho kyllä kertoo jos tekee jotain ns. "väärin".

Periaatteessa koen olevani jo melkein työkuntoinenkin jo. Ainut asia, joka pitää minut sairaslomalla on nostelu. Työssäni joudun nostelemaan hyvin painavia asioita/henkilöitä, joten ehkä ihan hyvä nyt parannella rauhassa ettei vaan käy mitään. Olen luonteeltani myös vähän tällainen, että en jaksa rauhassa odottaa. Toisaalta olo on ollut niin hyvä.

Miltä ne rinnat nyt näyttää? Laitan alle taas kuvia. Rinnat on eri kokoiset, nyt vaan asia on kääntynyt ympäri. Alkuun oikea rintani eli se hematooma rinta oli luonnollisesti paljon isompi kuin vasen, koska oli turvoksissa. No nyt on käynyt niin, että oikea on aika paljonkin pienempi kuin vasen rintani. Ne ovat myös eri muotoiset tällä hetkellä. Oikea enemmän sellainen kapeampi suppilo kun vasen taas on hyvin leveä. Toivon, että tuo vasen rinta on vaan vielä turvoksissa ja sen takia isompi. Toivon mukaan kokoero tasoittuu siis. Lopullisen rinnan muodonhan näkee vasta puolen vuoden-vuoden päästä.

Tällä hetkellä kokoero on kuitenkin häiritsevä ja jos se jää tuollaiseksi, halua kyllä, että sille tehdään jotain. Eroa en ehkä yhden kuppikoon verran. Se ei ehkä tuossa kuvassa niin välity. Vasen rinta on myös mielestäni vähän laskeutunut jo. Ei ole enää niin ylhäällä kuin ennen. Kuvassa näyttää vähän siltä, että roikkuisi, mutta ei kyllä roiku! Ei pysyisi edes hyöyhen välissä :D Sivukuva ehkä näyttää, että todella pystyt ne on edelleen.  

Siihen olen tyytyväinen, että rintani on melko täyteläiset. Olen nähnyt, että joillain on vaan jäänyt ns. tyhjät pienet säkit. minulla on ihanasti muotoa rinnoissa vieläkin. Se näkyy varsinkin kun katsoo sivukuvia.

Edestä, oikeassa vielä vähän mustelmaa

Oikea rinta sivusta

Vasen rinta sivusta

 

Haavahoitajalla

Kävin tänään haavahoitajalla leikkauksen jälkeisessä kontrollissa. Myös minut leikannut kirurgi oli alkuun siellä ottamassa minua vastaan, mikä oli kiva yllätys. Kirurgi oli mielissään lopputuloksesta ja niin olin minäkin. Yhdessä ihailtiin rintojani.

Vähän jännitti mitä sieltä teippien alka löytyykään. Pelotti jos sielä olisi aukile tms. Haavat ei siis ole erittäneet kylläkään ekan päivän jälkeen, joten toivoin kaiken olevan hyvin ja niinhän ne oli.

Haavahoitaja laittoi jotain ainetta, joka helpottaa teippien poistoa. Haavat olivat kuulema erittäin siistit ja kiinni, huraa! Hematooman jälkeen on jäänyt vähän pelko, että mitähän seuraavaksi, joten tämä helpotti vähän oloa. Voihan niitä aukileita vieläkin tulla, mutta ihanaa, että nyt oli ainakin kaikki hyvin.

Haavahoitaja laittoi uudet microporet päälle. Nyt pitää sitten viikon välein vaihtaa teipit itse kotona. En viitsi näitä teippejä repiä turhaan pois, joten kuvia arvista voin laittaa ensi viikon vaihdon yhteydessä. Jos haavat aukeaa tai alkaa näyttämän tulehtuneita, pitää ottaa yhteys. Muutoin ei ole enää kontrolleja haavahoitajalle. Toivotaan, että hänen palveluitaa ei tarvita, vaikka hyvin miellyttävä olikin.

Haavahoitajan kanssa käytiin myös ihan käytännön juttuja läpi. Haavoja kannatta teipata ainakin jälkitarkastukseen asti ja pidempäänkin jos vaan kestää. Tämä estää haavojen leviämisen. Jos iho ärtyy teipistä, voi pitää päivän tai pari taukoa ja aloittaa taas. Tai voi tehdä niin, että ottaa aina yöksi pois teipit. Minun iho on kestänyt toistaiseksi ainakin hyvin teippiä, joen en usko ongelmia tulevan.

Haavahoitaja suositteli arpivoiteita/silikoniteippiä, mutta ehdottomasti vasta 1 kk kuluttua vaikka haavat ovatkin kiinni jo. Silikoni kuulema nopeuttaa itsestään sulavien tikkien sulamista, joka sitten itse asiassa voi auheuttaa niitä aukileita. Tällöin sulavien tikkien paloja tulee haavasta pois ja aukaisee haavan uudestaan. Kuulema myös pelkällä microporella pärjää jos ei ole taipumusta arpien liikakavuun, jota minulla ei ole.

Itse olen kuitenkin ajatellut ostaa joko silikoniteippiä tai arpivoiteita, koska haluan hoitaa nämä haavat hyvin. Arvet ei minua haittaa, mutta olisihan se mukavaa, jos ne saisi mahdollisimman huomaamattomiksi kuitenkin. Mutta tosiaan vasta 1 kk kuluttua otan nämä tuotteet käyttöön.

Kuulumisia

Nyt on leikkausesta kulunut viikko ja kaksi päivää. Miten menee? Täytyy sanoa, että todella hyvin. Alun huonon kokemuksen jälkeen kaikki on mennyt vallan mainiosti.

Eka viikko oli rankin, jaksoin olla ylhäällä noin 30 min-tunnin, jonka jälkeen piti mennä lepäämään samaksi ajaksi. Veikkaan tosin, että se johtui ainakin osittain anemiasta, johon kuuluu väsymys. Eka viikko meni siis pitkälti ihan sängyssä ja syödessä. Eilen jaksoin jo siivota ja touhuta koko päivä. Myös lenkillä olen käynyt koiran kanssa jo. Tosin hitaasti, mutta varmasti.

Samoin minulla on oli jäätävä nälkä koko ajan, jopa mies naureskeli minulle. Minun piti syödä vähintään 2 tunnin välein. En tiedä mistä tuo johtunee, mutta veikkaan myös tähän sitä anemiaa. Keho yritti kertoa, että syö nainen syö! Nyt on nälkäkin jo tasoittunut.

Pystyin nukkumaan osittain kyljeltään jo noin viisi päivää leikkauksen jälkeen. Luulen tämän onnistuvan sen vuoksi, että minulla alahaavat eivät mene kainaloon asti niinkuin monilla. Ne päättyy aika varhain, joten uskon se helpottavan tilannetta. Kirurgi ennen leikkausta sanoikin, että tekee lyhyemmät viillot kuin normaalisti, niin arvet jää piiloon.

Eilen jätin myös kipulääkkeet pois, en koe enää tarvitsevani niitä. Ennen sitä söin buranaa ja pandolia siis säännöllisesti 3xpäivä Rintoihin ei koske edes lenkin jälkeen. Mitään infektion merkkejä ei myöskään ole, tosin minulla on vielä päivä antibioottiakin syötävänä. Välillä jotain pientä tuntemusta on, mutta ei niin paljon, että sitä lääkitsisi. Hauskaa on ollut kun välillä tuntuu, että minun rintojen sisällä olisi jäänyt joki hälytin, joka värisee. Tämä varmaan johtuu sitä kun hermot etsivät uusia ratoja tms. Välillä naureskelen, että lääkäri on vahingossa pudottanut hakulaitteen rintoihini :D

Mitä tulee rintoihin, olen todella tyytyväinen ainakin vielä. Sitähän ei vielä tiedä miten ne tasoittuu. Nyt on kuitenkin omaan silmään juuri hyvät. Ne on ihanat, tosin minusta tuntuu, että ne on kasvanut! Ei ne varmaan ole vaan näyttävät vaan. Nyt tekisi vaan mieli esitellä uusia rintoja kaikille vastaantuleville, tällä hetkellä vain mies on nähnyt ne ja on kyllä ollut todella tyytyväinen.

Ei ole siis tullut mitään identiteettikriisiä niinkuin olen kuullut joillekkin tulleen. Minulle on oikeastaan tapahtunut päinvaiston. Koen vihdoin olevani siinä kropassa, missä minun kuuluisikin olla. Ei siis ole ikävä edellisisä rintoja lainkaan. Huomenna on aika haavahoitajalle. Poistetaan teipit ja vaihdetaan uudet. En ole itse teippeihin koskenut, koska ne ovat hyvin pysyneet paikoillaan eikä eritystä ole ollut. Toivotaan, että ei ole aukileita!

Btw, tätä blogia käy nyt säännöllisesti kurkkimassa useampikin lukija. Jos teillä on jotain postaustoiveita tms. voi niitä laittaa kommenttikenttään. Muutenkin olisi kiva jos laittaisitte jotain kommenttia :)

Hematooma

Aamulla kun heräsin oli oikea rintani hieman turvonnut, sitä myös särki. Ajattelin, että tämäkin varmaan ihan normaalia. Rinta kuitenkin turposi ja turposi ja aloin pikku hiljaa huolestumaan. Soitinkin sitten plastiikkakirurgiselle vuodeosastolle, jonka numeron sain päiväkirralta. 

Sieltä sanottiinkin, että heti tänne tarkastukseen. Eikun taksiin ja takaisin jorviin. Matkan aikana tilani olikin jo hieman huonontunut ja vointi melko huono, oikea rintani oli myös noin kolme kertaa suurempi kuin vasen. Rinta oli niin pinkeä, että pelkäsin sen repeytyvän. Alkoi jo vähän huolestuttamaan.

Kirurgin odotus oli raastavaa, vaikka jouduttiinkin odottamaan vaan ehkä n. 30 min. Tuomio olikin jo pelkäämäni hematooma. Eikun uudestaan saliin ja oikea rinta auki. Jouduin jäämään osastolle ja puin jo valmiiksi taas sairaalaan vaatteet ja tukisukat. Alkoi saliin pääsyn odotus. Olin osastolla noin. klo 10:30 ja saliin taisin päästä 12 jälkeen. Melko nopeasti siis. Alla kuva hematooma tisusta, ei herkemmille! Vasen tisu tosin näyttää jo ihan muotovaliolta.

Ihan kuin olisi vahingossa silikonit laitettu

Leikkauksessa minulta poistettiin yhteensä 5 desiä verta ja hyytymää, todella paljon siis. Minulla oli siis ollut puoli litraa ylimääräistä oikeassa rinnassa. Kirurgi kertoi, että olin vuotanut useammasta kohdasta ja hänellä oli mennyt useampi tunti saada vuoto loppumaan. Kirurgin mukaan, minulla on niin hyvä iho, että tuskin hematooma tulee näkymään lopputuloksesa millään tavalla.

Heräämössä olin noin neljän aikoihin ja vointi oli hyvä. Kuuden maissa pääsin osastolle ja sain iltapalaa. Tästä alkoi toipuminen. Valitettavasti hemoglobiini oli ottanut "hieman" iskua tuosta vuotamisesta. Ennen leikkausta se oli 137, heräämössä hoitajan mittaamana 100 ja eilen aamulla se oli 88. Ei siis ihme, että on vähän heikko olo.

Osastolla jouduin olemaan kaksi päivää, ensin minun piti päästä pois jo seuraavana päivänä, mutta olo oli niin huono, että pitivät vielä yhden ekstra päivän. Ehkä ihan hyvä. Nyt tisut voi hyvin ja nainen voi hyvin! 

En halua pelotella ketään tällä asialla, mutta haluan kertoa totuudenmukaisesti mitä minulle tapahtui. Hematoomahan on yleinen riski rintaleikkauksissa. Jos tietäisin mitä minulle tapahtuu, menisinkö leikkaukseen uudestaan? Vastaus tähän on kyllä! Tällaisia asioita ei voi ennustaa etukäteen ja nyt asia on hoidossa. Hematooma aiheutti nyt yhden ekstra leikkauksen ja hemoglobiinin laskun, muuten kaikki on hyvin. Joudun myös syömään antibioottia viikon kuurin, koska minulla on suurempi riski saada infektio. Rautaa aion myös ostaa, että saan hemoglobiinin nousuun.

Tässä vielä muutama kuva tisuista nyt. Huomatkaa, että oikea rinta on luonnollisesti melko mustelmilla, koska sitä on runnottu ihan urakalla. Se on myös vielä turvonnut eli näyttää vähän isommalta. Vasemmassa rinnassa ei ole alunperinkään ollut mitään ongelmia ja siinä on jopa tunto nännissä, huraa! Omasta mielestä rinnat näyttävät melko hyviltä, saas nähdä minkälaisiksi ne muodostuu.

3 päivää vanha vasen tisu ja 2 päivää vanha oikea

4 päivää vanha vasen tisu ja 3 päivää vanha oikea

The day!

Pahoittelut hiljaisuudestani. Kaikki ei mennytkään ihan putkeen ja pääsin sairaalasta kotiin vasta eilen. On ollut vähän raffit pari päivää, mutta nyt kaikki hyvin. Aloitetaan kuitenkin maanantaista eli leikkauspäivästä.

Menin sairaalaan klo 7:15, nopeasti tämän jälkeen päästiinkin ja päiväkirran puolelle. Yksitellen meitä tultiin hakemaan vaihtamaan sairaalaan vaatteet päälle. Olin aamulla jo pukenut tukisukat, nyt siis klassiset sairaaalan pyjamat päälle. 

Tämän jälkeen kirurgit ottikin minut jo vastaan ja piirsivät "sotasuunnitelman". He olivat todella mukavia molemmat ja ottivat hienosti toiveeni huomioon. Tämän jälkeen hoitaja vielä haastatteli minut. Selviteltiin ihan perusjuttuja: onko metallia kehossa tai allergioita yms.

Sotasuunnitelma

Noin klo 8:30-9 taisinkin jo päästä saliin ja minuun kytkettiin kaikenmaailman antureita anestesiaa varten. Salia tai nukutusta ei kannata kenenkään pelätä, hoitajat olivat tosi mukavia ja koko ajan kertoivat mitä he tekivät. Saliin pääsystä ei kulunutkaan kun noin 15 min ja olinkin jo untenmailla.

Heräilin joskus 11-12 maissa ja oloni oli loistava. Hoitajat naureskelivat kun en enää suostunut lepäämään ja nukkumaan vaan olisin jo halunnut vessaan ja ruokaa jne. Noin tunnin päästä minut siirrettiin toiseen paikkaan ja pääsin käymään vessassa ja sain ruokaa. Oli ihana syödä sen paastoamisen jälkeen! Kaikki oli hyvin, ei kipuja eikä ongelmia.

Vähän väliä piti kurkistella uusia tisuja ja nehän oli aivan ihanat. Valitettavasti minulla ei ole kuvia ensimmäisiltä päiviltä. Uudet rinnat kuitenkin ylittivät odotukseni. Minulta poistettiin vähän vajaa 800 grammaa yhteensä. Vasemmasta otettiin 360 g ja oikeasta 412 g.

Minut kotiutettiin n. klo 16. Oikeaan rintaan piti jättää dreeni, koska se vuoti vielä, vasemmasta otettiin pois. Vasen ei ollut vuotanut lainkaan. Sain hyvät kotihoito-ohjeet ja illaksi vielä kipulääkettä mukaan, että ei tarvitse heti mennä apteekkin. Illalla tissejä vähän jomotti, ajattelin, että se on vain sitä kun puudutus alkaa hiljalleen poistumaan. Menin nukkumaan hyvillä mielin kunnes tuli aamu...

Se isotissinen tyttö...

Nyt kun leikkaus on jo huomenna olen pohtinut paljon, mitä se tulee tekemään mun elämälle ja identiteetille. Leikkauksesta ei tiedä muut kun äiti ja avomies. Muut toki saavat kuulla halutessaan, en aio mitenkään piilotella asiaa. 

Olen ollut 11-vuotiaasta lähtien se "isotissinen tyttö". Jos ihmiset on puhunut musta niin helposti kuulee "niin muistatko, se jolla on valtavat hinkit/bosat/tissit". Olen saanut myös lukemattoman kerran kuulla "mikä sun kuppikoko on" ja "onko noi aidot" kysymyksiä. 

Tavallaan isot rinnat on siis kulkenut myös osittain identiteetin mukana. Minä olen se isorintainen nainen. Minä olen se, joka ei voi käyttää kauluspaitoja ilman, että ne näyttää repeävän ihan just päältä. Se, jolla on huono ryhti, koska jos olen ryhdikkäästi korostan rintojani. Se joka pukeutuu kaapuihin, koska yläosa on 2-3 kokoa suurempi kuin alaosa. Se, joka ei halua huomiota rinnoistaan, mutta saa sitä silti. 

Mua ei huolestuta huominen leikkaus niinkään. Mut on leikauttu kaksi kertaa aiemmin ja nukutukset on mennyt hyvin. Vähän pakko myöntää, että pelottaa ja huolestuttaa miltä rinnat näyttää leikkauksen jälkeen. Uskottelen itselleni, että ei ne pahemmaksi kuin alkuperäiset voi mennä. Olen kuitenkin nähnyt melko paljon kuvia leikatuista rinnoista eräissä facebook ryhmissä ja osa on ollut todella ihania ja osa taas niitä, että mä oikeesti itkisin jos mulle tulis sellaiset.

En halua kuulostaa kiittämättömältä, että pääsen yhteiskunnan varoilla leikkaamaan rintani, mutta onhan se iso asia. Se muuttaa mun ulkonäköä, se muuttaa kaiken! Olis ihan kauheaa jos ei tulisi sinuiksi "uuden" minän kanssa. Mitä jos mä vihaan niitä mun uusia rintoja? 

No mitä mä haluisin mun tulevilta rinnoilta? Haluaisin, että ne pienennetään kunnolla. Olen nähnyt, että osalle on jätetty rinnat hyvin isoiksi edelleen. Ne on about samaa kokoa kun ennen leikkausta, mutta vaan ylempänä ja nännit hieman pienemmät. Jos kerran leikataan, niin leikataan sitten kunnolla eiks niin. 

Toinen asia, mitä haluaisin on, että nännipihat pienennetään kunnolla. Olen nähnyt myös niitä, joilla rinnat on pienennetty melko hyvin, mutta nännipihat on jätetty rintoihin verrattuna todella suuriksi. Mulla on todella isot nännipihat ja vihaan eniten niitä ulkonäöllisesti mun rinnoissa tällä hetkellä. Haluaisinkin, että niitä pienennetään kunnolla. Siltä, että ne näyttäis sopivan siihen uuteen rintaan. 

Kolmas asia tietenkin on, että haluaisin säilyttää imetyskyvyn. Tätä ei tietenkään voida taata leikkauksen jälkeen, mutta kirurgi voi ottaa sen huomioon. Olen ymmärtänyt, että on 50/50 mahdollisuus säilyttää imetyskyky. En tiedä tulenko koskaan saamaan lapsia, mutta haluaisin ainakin yrittää imettää jos niitä siunaantuu tulevaisuudessa. 

Vaikka leikkaukseen hakeuduin puhtaasti fyysisistä ja henkisistä syistä, en voi väittää, etteikö ulkonäöllä olisi myös väliä. Mä olen oikeasti vihannut ja hävennyt rintojani jo teini-ikäisestä asti. Voisin myös väittää, että kaikki leikkauksessa olleet on samaa mieltä. Kyllähän sillä ulkonäöllä on väliä! Varmasti jokainen leikkaukseen menevä kuitenkin ainakin osittain toivoo, että rinnat olisivat kauniimmat ja pienemmät leikkausken jälkeen ja siihen lisäksi tietenkin ne fyysisten oireiden vähenemiset jne. 

Miltä ne mun rinnat sitten näyttää nyt? No niin, kuvia on tulossa alle, joten herkemmät ehkä haluaa skipata. Ne jotka miettii leikkausta, tällaisilla pääsi ilman ongelmia seulan läpi. Tässä ne nyt ois kokoa 65-70 J/32GG olkaas hyvät! Huomatkaa myös mun mahtava ryhti, noissa kuvissa yritin vielä olla ryhdikkäästi, silti ne olkapäät sojottaa eteenpäin.

Paita päällä tulevaisuuden  vertailua varten

Rintaliivit päällä, Curvy Katen Tease, voin muuten suositella!

Sideboob, so sad...

Oikea vähän suurempi kuin vasen, roikkuminen havaittavaa.

Ihan vaan tällainen ekstra kuva, mistä näkee miten isot ne oikeesti on!

 

Preop käynti

Olin eilen hoitajan preop käynnillä Jorvissa. Samalla kävin mammografiassa, ultraäänessä ja labrassa. Täytyy kyllä sanoa, että Jorvissa henkilökunta oli ihan mahtavaa! Röntgenissä hoitajat olivat tosi mukavia ja kyselivät kuinka kauan olen pohtinut rintojen pienennystä. Kertoivat myös, että melkein kaikki heillä käyvät ovat olleet tyytyväisiä siihen, että ovat leikkauksessa käyneet.

Mammografia sattui melko paljon, mutta onneksi sitä tissiä täytyy pitää siellä levyjen välissä vain todella vähän aikaa, ehkä 10-20 sekuntia. Minun rinnoissa kun on vielä paljon rintarauhaskudosta niin tuntui todella ikävältä se puristus. Tämä kuitenkin varmasti on henkilökohtaista eikä mammografiaa kannata jännittää. Ultraäänessä näkyi kuulemma terveet rinnat, ei mitään hälyttävää. Labrassa otettiin vain niin sanottu x-koe, joka tarvitaan siltä varalta, että tarvitsee tiputtaa verta.

Kävin jonohoitajan luona preop käynnillä, jossa käytiin läpi käytännön juttuja. Ohjeistus oli ihan mahtavaa! Sain mukaani myös kirjalliset hyvät ohjeet. Jaan nyt teidänkin kanssa miten Jorvissa päiväkirurgiassa toimitaan. Nämä eivät välttämättä sitten päde kaikille, tilannehan katsotaan aina terveystilanteen jne. mukaan, mutta kerron mitä minulle sanottiin.

Syödä saa klo 24 asti ja tämän jälkeen ei saisi enää syödä. 2 tuntia ennen leikkausta saa vielä ottaa kirkasta vettä/mehua tai mustaa kahvia, huom maitoa ei saa laittaa. Tämä tilanne silloin kun leikataan aamulla ensimmäisenä, minun pitää olla sairaalassa jo 7:15.

Kun saavun sairaalaan vaihdan sairaalan vaatteet ja saan esilääkkeet. Tämän jälkeen kirurgi tulee piirtämään "sotasuunnitelman" rintoihin, jonka jälkeen piakkoin pääseekin jo saliin. Leikkaus kestää kuulema kahdesta tunnista reiluun kolmeen, riippuen onko kirurgeja kaksi vai yksi. Minulla on kaksi kirurgia, toinen erikoislääkäri ja toinen erikoistuva lääkäri.

Aamulla täytyy pukea tukisukat, jotka estävät sen ettei pitkän leikkauksen aikana tule jalkoihin veritulppia. Sain sukat kotiin mukaan. Jorvissa saa yhdet tukiliivit mukaan, minun rinnanympärys mitattiin vastaanotolla. Käytössä on Lymedin liivit. Itse olen tilannut myös Isavelan liivit vaihtoliiveiksi kun toiset liikantuu ja on pesussa. Näistä arvioita myöhemmin kun niitä pääsen käyttämään!

Edellisenä päivänä tai leikkausaamuna käydään suihkussa, ei saa sheivailla enää kainalokarvoja tms. Rintojen alueen ihon tulisi olla mahdollisimman hyvässä kunnossa eikä mitään suurempia haavoja saisi olla muuallakaan. Suihkussa saa käydä päivä leikkauksen jälkeen.

Liikkua saa ja pitää heti leikkauksen jälkeen. Alkuun kuulema ihan 15 minuuttia ja sitten siitä pidentää pikku hiljaa. Sain myös fysioterapian ohjeet miten toimia rintaleikkauksen jälkeen. Siinä on venyttely ja liikkuvuusohjeita. Kantaa ei saisi mitään 3 kg painavampaa.

Viikko leikkauksen jälkeen minulla on aika haavahoitajalle. Silloin poistetaan mahdolliset tikit nännin ympäriltä, muut tikit ovat sulavia. Tähän asti kuulema pitäisi pitää samoja teippejä. Jos teipit lähtevät irti tai ovat todella likaiset, voi teipit vaihtaa ennen tätä. Kuulema teippien ahkera vaihto ei ole hyväksi haavalle, joten parempi antaa niiden olla. Suihkun jälkeen teipit taputellaan varovasti kuivaksi.

Nukkua pitäisi selälteen. Tukiliivejä tulee pitää 24/7 kuukauden ajan, jonka jälkeen voi öisin jättää pois. Tämä ei minua mitenkään häiritse, koska pidän rintaliivejä 24/7 jo nyt kun ei voi olla ilman. Pomppivaa liikuntaa tulisi välttää 4-6 viikkoa, jonka jälkeen voi varovasti aloittaa. Rauhallista kävelyä jne. saa heti tehdä.

Jooh, tässä varmaan suurin osa tärkeimmistä ohjeistuksista. Kaksi päivää enää. Alkaa pikku hiljaa jännittämään!

Leikkausaika!

Tästä päästäänkiin viimeisimpiin tunnelmiin eli kun sain tietää leikkauksen ajankohdan. Tämä ajan saanti taisi olla aikamoista sattumaa ja tuuria. Sain lähetteen torstaina ja soitin seuraavan viikon maanantaina jonohoitajalle. Tarkoituksenani oli ilmoittaa, että jos hän voisi kirjoittaa minun tietoihin, että olen valmis ottamaan peruustusajan vastaan. Ilmoitin myös sen, että olen valmis ottamaan vastaan paikan muusta sairaalasta esim. Lohjalta tai Hyvinkäältä. Kuulin, että tämä voisi nopeuttaa prosessia.

Vähän aikaa oli hiljaista, jonka jälkeen hoitaja sanoi, että itseasiassa juuri vapautui aika kahden viikon päästä maanantaille. Olin hetken hiljaa, koska en voinut uskoa asiaa. Tämän jälkeen varmistin vielä hoitajalta tarkoittiko hän varmasti kahden viikon päästä, siis nyt kahden viikon päästä maanantaita! Hoitaja naurahti ja sanoi, että kyllä, mitäs sanot. Tietysti otin ajan vastaan.

Hoitaja varasi minulle seuraavan viikon perjantaille ajan ultraääneen, jonka jälkeen menen vielä hänen luokseen preop käynnille. Tuolloin käymme läpi kaikki ohjeistukset jne. Voitte varmaan kuvitella fiilikseni tuon puhelun jälkeen. Olin niin pärinöissä, että unohdin kysyä kuka on kirurgina silloin :D Hypin ilosta. Piti myös heti soittaa miehelle sekä äitille ja kertoa uutiset. Tämän jälkeen toki puhelu pomolle, joka ei ollut ihan yhtä iloinen, mutta eihän sille mitään voi.

Ehdin siis olla jonossa vaivaiset neljä päivää, olin jo valmistautunut siihen 6 kuukauteen. Kerrankin taisi onni olla minun puolellani. Konsultaatiossa minut jonoon laittava hoitaja vielä sanoi, että ennen kesää ei ole mitään mahdollisuutta päästä leikkaukseen. Tavallaan myös hyvä, että aika tuli näin nopeasti niin ei ehdi stressaamaan turhia ja jännittämään. Se on jo niin pian!

Ajankohtana tämä aika ei voisi olla parempi. Ehdin toivon mukaan parantua ennen meidän kesäloman reissua, joka olisi 5 viikkoa leikkauksen jälkeen. 4 viikon sairasloman jälkeen minulla on suunniteltu 2 viikon loma, joten ehdin parannella käytännössä 6 viikkoa. Lisäksi missaan vain kaksi viimeistä ratsastus kertaa ja syksyyn mennessä toivon mukaan olen jo tervehtynyt kylliksi ratsastaakseni. Syksyllä olisin joutunut  pitämään vähintään 6 viikon tauon ratsastuksesta, mahdollisesti pidemmän. Kysyin konsultaatiossa kirurgilta kuinka kauan pitää taukoa pitää noin pomppivasta harrastuksesta olettaen, että kaikki menee hyvin.

Ensi viikolla tähän aikaan jännitän siis luultavasti ihan hirmuisesti ja valmistelen kotia sitä varten, etten hetkeen saa nostaa mitään maitopurkkia painavampaa. Olen myös miestä alkanut valmistelemaan siihen, että koiran ulkoilutus, kauppareissut ja siivoaminen kuuluu hänelle hetken aikaa. Miehellä on ollut ihan omat henkiset valmistelut tähän. Hän on alkanut pikku hiljaa hyvästellä eri tavoin "tisuja". Hän siis pitää minun rinnoistani eikä koskaan ole haukkunut vaikka itsestäni ne on hirveät. Ei haluaisi, että leikkaan, mutta tukee minua päätöksessä. Mies on onneksi myös kotona minun sairausloman ajan, joten minulla on personal hoitsu kotona :) Ensi kerralla minun vinkit leikkaukseen valmistautumiseen!

Kirurgin konsultaatio

Lähete Jorviin lähti noin tammikuun puolessa välissä. Osasin jo odottaa pitkää odotusta, koska Jorvissa paljon odottavia nyt kun Töölön sairaala menee kiinni. Soitin kirurgian polille joskus maaliskuun aikana, jolloin olin odottanut noin kaksi kuukautta. Lähinnä kyselin onko mitään mahdollisuutta päästä edes tuossa 3 kuukaudessa vastaanotolle vai meneekö aika paljon yli. Sain hyvin ympäripyöreän vastauksen, että pyritään siihen 3 kuukauteen. Kysyin myös onko heillä käytössä ns. iltapoliklinikka, koska teen päivätyötä. Hoitaja lupasi lisätä minun tietoihin, että otan mielummin ilta ajan kuin päivä ajan ja kuumeinen odotus jatkui.

Kun minulla tuli se 3 kuukautta odotusta täyteen, soitin toisen kerran polille. Halusin kysellä missä vaiheessa mahdollisesti olen jonossa, koska olimme varanneet kesälle matkan ja toivoin, että aika ei menisi sen kanssa päällekkäin ja siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Silloin vastannut hoitaja sanoi, että he olivat juuri avaamassa uusia aikoja ja lupasi antaa minun yhteystiedot niitä aikoja varaavalle hoitajalle, ei kuitenkaan luvannut mitään. Sanoi myös, että leikkaus menee varmasti syksyyn. Tätäkin mietin juurikin sen meidän lomamatkan vuoksi.

No ei kulunut kuin kaksi päivää ja postissa odotti iloinen yllätys, aikani oli noin 2 viikon päästä ja illalla, mahtavaa! Hoitotakuu ylittyi minun tapauksessani reilulla 2 viikolla, mutta eipä tuolla väliä. Ei sentään sen kauemmin mennyt :)

En jännittänyt tätä kirurgin tapaamista niin paljon kuin silloin kun hain lähetteen. Hieman pelkäsin jos hän sanookin, että ei leikata. Olin kuitenkin melko varma, että kriteerit käytän, koska lähetteen minulle tehnyt plastiikkakirurgi vakuutti minun ne täyttävän. Olin myös valmistellut jo valmiiksi perustelut jos lääkäri olisi sitä mieltä, että leikkaukselle ei ole tarvetta :D Minulla oli myös neurologin ja fysioterapeutin tekstit minun vaivoista mukana, niitä tosin ei tarvittu.

Vastaanoton aluksi lääkäri kysyi mitä vaivoja rinnoista on ja kerroin kaikki mitä ensimmäisessä postauksessakin kerroin. Tämän jälkeen lääkäri pyysi minua ottamaan paidan pois ja mittasi kaulakuoppa-nänni mitan. Kirurgi myös tarkasti rintani ja kyseli olenko tutkinut rintojani säännöllisesti. Kerroin, että olen, mutta se on hyvin vaikeaa. Rinnoissani on paljon kovia patteja, joten en varmaan osaisi tunnistaa edes mikä patti olisi ns. hälyttävä. Lääkäri sanoi, että rinnoissani on mitä luultavammin mastopatiaa.

Tämän jälkeen lääkäri kertoi, että rinnat ehdottomasti leikataan jos niin haluan ja minut lisättiin päiväkirurgiseen jonoon. Tätä ennen pitäisi käydä ultraäänessä. Päiväkirurgia tarkoittaa sitä, että menen sairaalaan aamulla ja pääsen samana päivänä pois, itse toivoin tätä vaihtoehtoa myös. Päiväkirurgia tosin vaatii, että sinulla on ensimmäisen yön joku yli 18-vuotias koko ajan kanssasi. Minä onneksi asun avopuolison kanssa, joten rakas mies joutuu minua hoitamaan. Mielummin menen kotiin kuin jään osastolle yökse ellei ongelmia tule. Olen ammatiltani sairaanhoitaja, joten osaan varmasti itse hoitaa haavani ja tiedän milloin tulee hakeutua hoitoon jos ongelmia tulee.

Lääkäri kertoi myös kaikki komplikaatiot, jotka ovat mahdollisia eli tuntopuutokset, haavojen aukeaminen, nännikuolio, hematoomat jne. Näistä olinkin jo itse tietoinen ja valmis hyväksymään. Minut on leikattu kaksi kertaa aiemmin ja näistä ei ole tullut mitään komplikaatioita, joten koputan puuta ja toivon, ettei tästäkään. Siitä päivästä alkoi sitten kuumeinen leikkausajan odotus. To be continued...

Lähetteen hakureissu

Minun työpaikkani työterveyshuolto on suoraan sanottuna aivan hirveä. En siis edes harkinnut sinne menoa. Olen myös lukenut paljon, että terveysasemilla jotkut lääkärit eivät kirjoittele lähetteitä mielellään rintojen pienennykseen tai vähättelevät asiaa. Haluan kuitenkin painottaa, että lähetteen saa myös noita kautta, itse vaan päätin mennä mukavuus ja muista syistä suoraan yksityiselle.

Minun omalääkärini terveysasemalla on aivan ihana! Hän olisi varmasti lähetteen kirjoittanut. Olen valitettavasti joutunut käymään liian usein hänen luonaan, koska sairastan myös kroonistunutta migreeniä. En kuitenkaan halunnut joutua odottamaan kuukausia lääkärin aikaa, koska lähetehän olisi ollut kiireetön asia. Halusin hoitaa asian nopeasti ja kivuttomasti, etten ehdi liikaa stressaaamaan. Tämän vuoksi päätin mennä hakemaan lähetteen yksityiseltä plastiikkakirurgilta. 

Luotin myös siihen, että kirurgi kyllä sanoo suoraan jos en kriteereitä täytä, koska mietin myös sitä. Olisi ikävä mennä lopulta konsultaatioon sairaalaan ja kuulla, että liian pienet on, ei leikata. Vaikka tämä mahdollisuus minun tisseilläni melko mahdoton oliskin ollut. Kuitenkin sitä jotenkin ajatteli, että ehkä nämä nyt eivät niin isot olekkaan. 

Selailin pk-seudun yksityisiä plastiikkakirurgeja ja yritin etsiä niitä, jotka tekevät myös kunnallisella puolella töitä. Minulla kävikin tuurin kun sain jo muutaman päivän päähän ajan erään sairaalan plastiikkakirurgian ylilääkärille. Mietin, että hän jos kukaan sanoo kyllä täytänkö kriteerit vai en.

Odottaessa kirurgin aikaa olin todella hermostunut ja käteni tärisivät, koska jännitin niin paljon. Kaikille vinkiksi, että kannataa kirjoittaa kaikki vaivat yms. ylös, koska hermostuksissaan ne helposti unohtaa mainita lääkärille. Lääkäri oli aivan ihana! Ensin hän kysyi miksi olen täällä ja pyysi kertomaan vaivoista, joita rinnat aiheuttavat minulle. Tämän jälkeen hän pyysi ottamaan paidan pois. Jo heti hän sanoi, että täytän kriteerit reippaasti ja olen varmasti ne täyttänyt jo vuosia. Hän kuitenkin mittasi vielä kaulakuoppa-nänni mitan, koska se tarvitaan lähetteeseen. Vastaanotto kesti noin 10-15 minuuttia ja lähdin sieltä hyvin onnellisena pois.

Lääkäri itse oli töissä HUS:illa, joten osasi kertoa minulle myös käytännön asioita. Lähetteeni laitettiin Töölön sairaalaan helsinkiläinen kun olen, mutta koska se menee remonttiin kesällä, siirrettiin lähetteeni Jorviin. Mielummin olisin mennyt Töölöön kuin Jorviin, tämä siis lähinnä matkojen ja käytännön asioiden takia. Töölöön minullla menee n. 30 min kun Jorviin 1,5 tuntia matkoihin.

Lähetteen jälkeen alkoikin kuumeinen odotus kirurgin konsultaatioon Jorviin. Noin viikon päästä minulle tuli kirje Jorvista, jossa kerrottin, että lähetteeni on hyväksytty ja 3 kukauden sisällä pyrkivät järjestämään ajan. Osasin jo odottaa, että 3 kk hoitotakuu luultavammin paukkuu yli, koska Jorvi hoitaa nyt myös Töölön potilaat. Heillähän on tuplamäärä hoidettavia siellä nyt. Seuraavaksi kirurgin konsultaatiosta, stay tuned.

 

Esittely

Hei sinä, joka päädyit minun blogiini luultavasti hakemalla googlesta sanoja reduktioplastia, isot rinnat, rintojen pienennys tai jotain muuta kivaa. Tervetuloa!
Päätin aloittaa tällaisen blogin, koska itse harkitessani rintojeni pienennystä etsin netistä mahdollisimman paljon tietoa aiheesta. Monet blogit olivat kuitenkin vanhoja ja niitä oli melko vähän. Suomi24 tai vauva palstat ei oikeen kiinnostanut, joten päätin auttaa jotain toista, joka jossain vaiheessa on minun tilanteessani. Toivottavasti tästä on hyötyä sinulle :)

Sitten itse asiaan! Olen 27-vuotias naisenalku pääkaupunkiseudulta. Rintani alkoivat kasvaa ollessani 11-vuotias. Voitte kuvitella miltä tuntui olla luokan ainut tyttö tisseillä ja isoilla sellaisilla. Joo ei kovin mukavalta. Olen halunnut rintojen pienennykseen jo 13-vuotiaasta lähtien, silloin kuppikokoni oli jo DD-F, tosin pidin tietenkin liian pieniä rintaliivejä, joten ovat voineet olla isommatkin. Tosissaan leikkausta harkitsin heti kun minusta tuli täysi-ikäinen. Hannasin kuitenkin kun ajattelin, että lapset pitää olla eka jne. No nyt olen 10 vuotta vanhempi ja lapsia ei edelleenkään ole. Päätin, että en minä voi ikuisuutta odottaa tuleeko minulle mahdollisesti joskus lapsia vai ei, vaan  päätin vihdoin toteuttaa unelmani.
Mitkä kriittiset mittani ovat sitten nyt? No liivien mallista riippuen kuppikokoni on 65-70J-K/32GG. Mitta kaulakuopasta nänniin on juuri se vaadittu 27 cm molemmissa. Oikea rintani on hieman isompi kuin vasen. BMI on 26 ja laihdutus käynnissä. Muutaman kilon haluaisin vielä pois.
Miksi sitten haluan pienennyttää rintani? Hullujen hommaahan se on, kuka nyt haluaisi pienemmät kun on luoja suonut isot! En jaksa edes lähteä kirjoittamaan minkälaiset henkiset haitat nämä rinnat on minulle aiheuttaneet. Minä olen vihannut niitä ja niiden tuomaa huomiota teini-ikäisestä lähtien. Ne ei ole koskaan olleet terhakat, pystyt tai kivat vaan jo 13-vuotiaana ne osoittivat nätisti kohti maata palvoen. Kiitos gravitaatio! Puhumattakaan ihanista venyneistä nännipihoista, jotka ovat kokoa aluslautanen.
Fyysisiä haittoja näistä minun tytöistä on myöskin. Ryhtini on todella huono, olkapäät sojottavat eteenpäin, lisäksi minulla on niin sanottu oikoryhti. Niska-hartiavaivat ovat jokapäiväisiä ja jumien vuoksi käteni puutuvat välillä. Ihan turha sitten kenenkään tulla sanomaan, että mene sinne salille, ei auta! Kokeileppa itse laittaa n. kilo molemmille puolille rintaliiveihin ja kerro sitten noin viikon päästä miltä tuntuu, alkaako ryhti hiipua? Kesällä rinnat hautoo ja rinnanalunen aukeaa välillä. Urheilu on hankalaa, vaikka käyttäisi urheiluliivejä, ne vaan pomppii mukana. Ihan kiva juttu kun itse harrastan ratsastusta… Pahin haitta näistä kuitenkin on kipu. En voi olla ilman tukevia rintaliivejä lainkaan, otan ne vaan suihkun ajaksi pois. Ilman rintaliivejä rintoihinin fyysisesti sattuu niin paljon, että en voi olla normaalisti.
Aion kertoa oman tarinani rintojen piennennyksestä ilman sensuuria, kyllä myös ne mahdolliset ikävät jutut ja jakaa ne teidän kanssanne. Kuvia mahdollisesti tulossa myös. Ensi postauksessa voisinkin kertoa, miten ihmeessä sain lähetteen ja miten pääsin leikkausjonoon.