Tästä päästäänkiin viimeisimpiin tunnelmiin eli kun sain tietää leikkauksen ajankohdan. Tämä ajan saanti taisi olla aikamoista sattumaa ja tuuria. Sain lähetteen torstaina ja soitin seuraavan viikon maanantaina jonohoitajalle. Tarkoituksenani oli ilmoittaa, että jos hän voisi kirjoittaa minun tietoihin, että olen valmis ottamaan peruustusajan vastaan. Ilmoitin myös sen, että olen valmis ottamaan vastaan paikan muusta sairaalasta esim. Lohjalta tai Hyvinkäältä. Kuulin, että tämä voisi nopeuttaa prosessia.
Vähän aikaa oli hiljaista, jonka jälkeen hoitaja sanoi, että itseasiassa juuri vapautui aika kahden viikon päästä maanantaille. Olin hetken hiljaa, koska en voinut uskoa asiaa. Tämän jälkeen varmistin vielä hoitajalta tarkoittiko hän varmasti kahden viikon päästä, siis nyt kahden viikon päästä maanantaita! Hoitaja naurahti ja sanoi, että kyllä, mitäs sanot. Tietysti otin ajan vastaan.
Hoitaja varasi minulle seuraavan viikon perjantaille ajan ultraääneen, jonka jälkeen menen vielä hänen luokseen preop käynnille. Tuolloin käymme läpi kaikki ohjeistukset jne. Voitte varmaan kuvitella fiilikseni tuon puhelun jälkeen. Olin niin pärinöissä, että unohdin kysyä kuka on kirurgina silloin :D Hypin ilosta. Piti myös heti soittaa miehelle sekä äitille ja kertoa uutiset. Tämän jälkeen toki puhelu pomolle, joka ei ollut ihan yhtä iloinen, mutta eihän sille mitään voi.
Ehdin siis olla jonossa vaivaiset neljä päivää, olin jo valmistautunut siihen 6 kuukauteen. Kerrankin taisi onni olla minun puolellani. Konsultaatiossa minut jonoon laittava hoitaja vielä sanoi, että ennen kesää ei ole mitään mahdollisuutta päästä leikkaukseen. Tavallaan myös hyvä, että aika tuli näin nopeasti niin ei ehdi stressaamaan turhia ja jännittämään. Se on jo niin pian!
Ajankohtana tämä aika ei voisi olla parempi. Ehdin toivon mukaan parantua ennen meidän kesäloman reissua, joka olisi 5 viikkoa leikkauksen jälkeen. 4 viikon sairasloman jälkeen minulla on suunniteltu 2 viikon loma, joten ehdin parannella käytännössä 6 viikkoa. Lisäksi missaan vain kaksi viimeistä ratsastus kertaa ja syksyyn mennessä toivon mukaan olen jo tervehtynyt kylliksi ratsastaakseni. Syksyllä olisin joutunut pitämään vähintään 6 viikon tauon ratsastuksesta, mahdollisesti pidemmän. Kysyin konsultaatiossa kirurgilta kuinka kauan pitää taukoa pitää noin pomppivasta harrastuksesta olettaen, että kaikki menee hyvin.
Ensi viikolla tähän aikaan jännitän siis luultavasti ihan hirmuisesti ja valmistelen kotia sitä varten, etten hetkeen saa nostaa mitään maitopurkkia painavampaa. Olen myös miestä alkanut valmistelemaan siihen, että koiran ulkoilutus, kauppareissut ja siivoaminen kuuluu hänelle hetken aikaa. Miehellä on ollut ihan omat henkiset valmistelut tähän. Hän on alkanut pikku hiljaa hyvästellä eri tavoin "tisuja". Hän siis pitää minun rinnoistani eikä koskaan ole haukkunut vaikka itsestäni ne on hirveät. Ei haluaisi, että leikkaan, mutta tukee minua päätöksessä. Mies on onneksi myös kotona minun sairausloman ajan, joten minulla on personal hoitsu kotona :) Ensi kerralla minun vinkit leikkaukseen valmistautumiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti