Se isotissinen tyttö...

Nyt kun leikkaus on jo huomenna olen pohtinut paljon, mitä se tulee tekemään mun elämälle ja identiteetille. Leikkauksesta ei tiedä muut kun äiti ja avomies. Muut toki saavat kuulla halutessaan, en aio mitenkään piilotella asiaa. 

Olen ollut 11-vuotiaasta lähtien se "isotissinen tyttö". Jos ihmiset on puhunut musta niin helposti kuulee "niin muistatko, se jolla on valtavat hinkit/bosat/tissit". Olen saanut myös lukemattoman kerran kuulla "mikä sun kuppikoko on" ja "onko noi aidot" kysymyksiä. 

Tavallaan isot rinnat on siis kulkenut myös osittain identiteetin mukana. Minä olen se isorintainen nainen. Minä olen se, joka ei voi käyttää kauluspaitoja ilman, että ne näyttää repeävän ihan just päältä. Se, jolla on huono ryhti, koska jos olen ryhdikkäästi korostan rintojani. Se joka pukeutuu kaapuihin, koska yläosa on 2-3 kokoa suurempi kuin alaosa. Se, joka ei halua huomiota rinnoistaan, mutta saa sitä silti. 

Mua ei huolestuta huominen leikkaus niinkään. Mut on leikauttu kaksi kertaa aiemmin ja nukutukset on mennyt hyvin. Vähän pakko myöntää, että pelottaa ja huolestuttaa miltä rinnat näyttää leikkauksen jälkeen. Uskottelen itselleni, että ei ne pahemmaksi kuin alkuperäiset voi mennä. Olen kuitenkin nähnyt melko paljon kuvia leikatuista rinnoista eräissä facebook ryhmissä ja osa on ollut todella ihania ja osa taas niitä, että mä oikeesti itkisin jos mulle tulis sellaiset.

En halua kuulostaa kiittämättömältä, että pääsen yhteiskunnan varoilla leikkaamaan rintani, mutta onhan se iso asia. Se muuttaa mun ulkonäköä, se muuttaa kaiken! Olis ihan kauheaa jos ei tulisi sinuiksi "uuden" minän kanssa. Mitä jos mä vihaan niitä mun uusia rintoja? 

No mitä mä haluisin mun tulevilta rinnoilta? Haluaisin, että ne pienennetään kunnolla. Olen nähnyt, että osalle on jätetty rinnat hyvin isoiksi edelleen. Ne on about samaa kokoa kun ennen leikkausta, mutta vaan ylempänä ja nännit hieman pienemmät. Jos kerran leikataan, niin leikataan sitten kunnolla eiks niin. 

Toinen asia, mitä haluaisin on, että nännipihat pienennetään kunnolla. Olen nähnyt myös niitä, joilla rinnat on pienennetty melko hyvin, mutta nännipihat on jätetty rintoihin verrattuna todella suuriksi. Mulla on todella isot nännipihat ja vihaan eniten niitä ulkonäöllisesti mun rinnoissa tällä hetkellä. Haluaisinkin, että niitä pienennetään kunnolla. Siltä, että ne näyttäis sopivan siihen uuteen rintaan. 

Kolmas asia tietenkin on, että haluaisin säilyttää imetyskyvyn. Tätä ei tietenkään voida taata leikkauksen jälkeen, mutta kirurgi voi ottaa sen huomioon. Olen ymmärtänyt, että on 50/50 mahdollisuus säilyttää imetyskyky. En tiedä tulenko koskaan saamaan lapsia, mutta haluaisin ainakin yrittää imettää jos niitä siunaantuu tulevaisuudessa. 

Vaikka leikkaukseen hakeuduin puhtaasti fyysisistä ja henkisistä syistä, en voi väittää, etteikö ulkonäöllä olisi myös väliä. Mä olen oikeasti vihannut ja hävennyt rintojani jo teini-ikäisestä asti. Voisin myös väittää, että kaikki leikkauksessa olleet on samaa mieltä. Kyllähän sillä ulkonäöllä on väliä! Varmasti jokainen leikkaukseen menevä kuitenkin ainakin osittain toivoo, että rinnat olisivat kauniimmat ja pienemmät leikkausken jälkeen ja siihen lisäksi tietenkin ne fyysisten oireiden vähenemiset jne. 

Miltä ne mun rinnat sitten näyttää nyt? No niin, kuvia on tulossa alle, joten herkemmät ehkä haluaa skipata. Ne jotka miettii leikkausta, tällaisilla pääsi ilman ongelmia seulan läpi. Tässä ne nyt ois kokoa 65-70 J/32GG olkaas hyvät! Huomatkaa myös mun mahtava ryhti, noissa kuvissa yritin vielä olla ryhdikkäästi, silti ne olkapäät sojottaa eteenpäin.

Paita päällä tulevaisuuden  vertailua varten

Rintaliivit päällä, Curvy Katen Tease, voin muuten suositella!

Sideboob, so sad...

Oikea vähän suurempi kuin vasen, roikkuminen havaittavaa.

Ihan vaan tällainen ekstra kuva, mistä näkee miten isot ne oikeesti on!