Kuulumisia

Nyt on leikkausesta kulunut viikko ja kaksi päivää. Miten menee? Täytyy sanoa, että todella hyvin. Alun huonon kokemuksen jälkeen kaikki on mennyt vallan mainiosti.

Eka viikko oli rankin, jaksoin olla ylhäällä noin 30 min-tunnin, jonka jälkeen piti mennä lepäämään samaksi ajaksi. Veikkaan tosin, että se johtui ainakin osittain anemiasta, johon kuuluu väsymys. Eka viikko meni siis pitkälti ihan sängyssä ja syödessä. Eilen jaksoin jo siivota ja touhuta koko päivä. Myös lenkillä olen käynyt koiran kanssa jo. Tosin hitaasti, mutta varmasti.

Samoin minulla on oli jäätävä nälkä koko ajan, jopa mies naureskeli minulle. Minun piti syödä vähintään 2 tunnin välein. En tiedä mistä tuo johtunee, mutta veikkaan myös tähän sitä anemiaa. Keho yritti kertoa, että syö nainen syö! Nyt on nälkäkin jo tasoittunut.

Pystyin nukkumaan osittain kyljeltään jo noin viisi päivää leikkauksen jälkeen. Luulen tämän onnistuvan sen vuoksi, että minulla alahaavat eivät mene kainaloon asti niinkuin monilla. Ne päättyy aika varhain, joten uskon se helpottavan tilannetta. Kirurgi ennen leikkausta sanoikin, että tekee lyhyemmät viillot kuin normaalisti, niin arvet jää piiloon.

Eilen jätin myös kipulääkkeet pois, en koe enää tarvitsevani niitä. Ennen sitä söin buranaa ja pandolia siis säännöllisesti 3xpäivä Rintoihin ei koske edes lenkin jälkeen. Mitään infektion merkkejä ei myöskään ole, tosin minulla on vielä päivä antibioottiakin syötävänä. Välillä jotain pientä tuntemusta on, mutta ei niin paljon, että sitä lääkitsisi. Hauskaa on ollut kun välillä tuntuu, että minun rintojen sisällä olisi jäänyt joki hälytin, joka värisee. Tämä varmaan johtuu sitä kun hermot etsivät uusia ratoja tms. Välillä naureskelen, että lääkäri on vahingossa pudottanut hakulaitteen rintoihini :D

Mitä tulee rintoihin, olen todella tyytyväinen ainakin vielä. Sitähän ei vielä tiedä miten ne tasoittuu. Nyt on kuitenkin omaan silmään juuri hyvät. Ne on ihanat, tosin minusta tuntuu, että ne on kasvanut! Ei ne varmaan ole vaan näyttävät vaan. Nyt tekisi vaan mieli esitellä uusia rintoja kaikille vastaantuleville, tällä hetkellä vain mies on nähnyt ne ja on kyllä ollut todella tyytyväinen.

Ei ole siis tullut mitään identiteettikriisiä niinkuin olen kuullut joillekkin tulleen. Minulle on oikeastaan tapahtunut päinvaiston. Koen vihdoin olevani siinä kropassa, missä minun kuuluisikin olla. Ei siis ole ikävä edellisisä rintoja lainkaan. Huomenna on aika haavahoitajalle. Poistetaan teipit ja vaihdetaan uudet. En ole itse teippeihin koskenut, koska ne ovat hyvin pysyneet paikoillaan eikä eritystä ole ollut. Toivotaan, että ei ole aukileita!

Btw, tätä blogia käy nyt säännöllisesti kurkkimassa useampikin lukija. Jos teillä on jotain postaustoiveita tms. voi niitä laittaa kommenttikenttään. Muutenkin olisi kiva jos laittaisitte jotain kommenttia :)